...toisaalta muffinssit olivat 3-vuotiaalle järkyttävän sotkuista syötävää, joten en ole vielä ihan varma teenkö näitä sittenkään.

Paljon onnea rakas lapseni! Kun synnyit, ajattelin sinun olevan vastasyntyneen viehätysvoiminesi kaikkein ihanimmillasi. Kun riivasit meitä kuuden kuukauden koliikillasi, totesin sinun vain paranevan vanhetessasi. Voi sitä ilonpäivää, kun itkut viimein yht'äkkiä loppuivat, voiko vauva-arki olla enää ihanampaa, voiko ihminen olla enää suloisempi kuin sinä? Nyt olet kaksivuotias. Joka ikinen kerta, kun näen sinut, avaat suusi, teet jotakin, olet vain sinä, ajattelen, että siinä on ihminen parhaassa iässä, ihanaisessa raivostuttavassa uhmaiässä. Luultavasti tulen ajattelemaan näin ikuisesti, olipa kautesi mikä hyvänsä, olet parhaassa iässä aina.

Uimaripojan merihenkinen mansikkakakku

Pohja

5 munaa

1 ½ dl sokeria

1 ¼ dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 ¼ tl leivinjauhetta

Täyte

1 ½ l mansikoita

2 tlk maitorahkaa

sitruunankuori

250 g mascarponejuustoa

sokeria

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 35 minuuttia. Jäähdytä kakku hyvin ja leikkaa pohja kolmeen osaan.

Raasta sitruunankuori ja sekoita se rahkan ja mascarponejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Viipaloi mansikat.

Nosta ensimmäinen kakkupohja tarjoiluvadille ja kostuta pohja laimealla, makeutetulla sitruunamehulla. Asettele mansikkaviipaleet pohjan pääle ja lusikoi rahka-mascarponevaahtoa mansikoiden päälle. Nosta toinen kakkupohja edellisen päälle, kostuta ja levitä mansikat ja täyte kakkupohjan päälle. Aseta viimeinen kakkupohja päälimmäiseksi ja kostuta vielä sitäkin. Kääri kakku tuorekelmuun ja laita jääkaappiin kostumaan seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä koristele kakku kermavaahdolla ja karkeilla tai marjoilla.

Haeskelin jotakin kivaa ohjetta synttäripöydän pikkusuolaiseksi. Mielessä olivat suolaiset muffinssit aurinkokuivatulla tomaatilla, fetajuustolla, kinkulla, tai mitä ihanaa nyt ikinä löytyisikään. Surffailin blogeissa, kunnes eteeni avautui tämä Pastanjauhajien ohittamaton resepti, suolaisen makeat suolapähkinä-maapähkinävoimuffinssit.

Ohjeen mukaan muhvetteja piti tulla 12, joten reippaana tyttönä veivasin saman tien 1 ½ kertaisen taikinan. Olen tottunut siihen, että jos ohjeessa sanotaan 12 kappaletta, saan samasta taikinasta korkeintaan 9. Olisivatkohan nämä ohjeen 12 muffinssia olleet jenkkityylisiä jättiyksilöitä, sillä tällä 1 ½ -kertaisella taikinalla ihania suolapähkinäpaleroisia syntyi mahtavat 35 kappaletta. Paitoajaksikin riitti 16 minuuttia, kun taikinan laittoi kotimaisesta näkökulmasta normaalikokoisiin vuokiin. 19 minuutilla muffinssien pintaan tuli kaunis värikin, mutta pohja pääsi hieman kuivahtamaan. Minulla on hieman vähäisemmät kokemukset muffinssien paistosta, mutta epäilen, että vuoalla on merkittävä vaikutus paistoaikaan. Ohuessa paperisessa vuoassa muffinssi mahdollisesti kuivahtaa pohjasta nopeammin, kuin silikonisessa. Halusin tehdä muffinssit kuitenkin kertakäyttöisiin vuokiin, sillä ajattelin, että niitä on siistimpi poimia käsiruoaksi seisovasta kahvipöydästä.

Jotenkin ajattelin, että suolaa olisi saanut olla ihan ripaus enemmän. Täydellinen makean ja suolaisen yhdistelmä on minun mielestäni voisilmäpullan voisilmä. Näissä ei ihan tavoitettu sitä harmoniaa, vaikkakin fantastisia olivat ja pähkinät rouskuivat ihanasti suussa.

(Huom! Täysin suolainen suolapala jäänee synttäripöydästä siis puuttumaan. Syökää ihmiset lounaanne, ennen kuin tulette meille kahvittelemaan.)

Tein tämän kakun töihin työkavereille kahden päivänsankarin kunniaksi. Tuntien työkaverini, kakussa on käytetty ainoastaan hyla-tuotteita ja bikinikauteen valmistautuvia ajatellen, kaikki kakun ainekset ovat ”lightia”. Omat ruoka-ainevalintani teen yleensä periaatteella ”kaikki tai ei mitään” eli voita ja kermaa käytetään. Jos niitä syystä tai toisesta ei voi syödä, herkuttelun voi unohtaa tyystin. Mutta siis, tämä kakku on työkavereille.

Pohja

2 munaa

½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

200g tuorejuuston tapaista kevyt kasvirasva valmistetta (maustamaton tai vanilja)

3 dl mustikan makuista jugurttia (kevyt tai rasvaton)

2 dl mustikoita

¼ - ½ dl (hedelmä) sokeria

veitsenkärjellinen valiljaa

6 liivatelehteä

2 dl vaahtoutuvaa kevytvispiä

Päälle

3-5 dl tuoreita marjoja

2 dl laimeaa marjamehua

1 dl hyytelösokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos vaahdon joukkoon, sekoita varovasti. Kaada taikina voideltuun 24cm:n irtoreunavuokaan ja paista noin 10 minuuttia. Kumoa kakkupohja leivinpaperin päälle jäähtymään.

Leikkaa kakkupohjan kokoinen pala leivinpaperista ja aseta se irtoreunavuoan pohjalle. Aseta jäähtynyt kakkupohja leivinpaperille.

Sekoita huoneenlämpöisen tuorejuuston joukkoon jugurtti, sokeri ja mustikat. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Kiehauta tilkkanen vettä tai marjamehua. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatelehdet kuumaan veteen/mehuun. Sekoita kunnolla ja jäähdytä seosta muutama minuutti. Sekoita liivate jugurttiseokseen huolellisesti.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja nostele se täytteen joukkoon. Kaada täyte kakkupohjan päälle, tasoita, peittele hyvin ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään.

Kun kakku on hyytynyt kunnolla (vähintään 4 tuntia), koristele kakku tuoreilla marjoilla. Kiehauta marjamehu kattilassa ja lisää siihen hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Anna liemen kiehahtaa ja nosta kattila liedeltä. Anna seoksen jäähtyä parin minuutin ajan. Lusikoi hyytelö marjojen päälle. Säilytä kakku kylmässä ennen tarjoilua.

Tein kaiken ohjeen mukaan. Aikaisemmin olen käyttänyt kiilteen tekoon liivatetta. Jos liemi on kovin hapanta, pitää liivatteen määrä melkein tuplata, että kiille hyytyy. Nyt ensimmäistä kertaa kokeilin hyytelösokeria ja kas, kiille pysyi nestemäisenä. Kun silikonivuoan irtoreunus irroitettiin kiille lorahti lautaselle. Olikohan laimea marjamehu liian hapanta kuitenkin, tai vaikuttaako hyytelösokerin toimintaan happamuus lainkaan, tiedä häntä. Kiille epäonnistui mutta kakku maistui. Ajattelin jatkaa liivatelinjoilla myös jatkossa.

Pastanjauhantaa -blogin heittämä toukohaaste ”paras piknikeväs” sai ajatukset kääntymään kohti kesäisiä huviretkiä. Piknikevään tulee olla helposti mukaanotettavaa ja siistä syötävää. On hyvä, jos sormet ja paidanrinnukset pysyvät syödessä puhtaina ja vielä mukavampaa, mikäli ei tarvitse kanniskella valtavia tiskivuoria mukanaan kotiin. Pienet suuhunsopivat sormiruoat ovat helppoa syötävää, mutta toisaalta olisi mukavaa kerääntyä porukalla lusikoimaan jotakin ihanaa herkkua yhteisestä isosta astiasta. Isoa vai pientä, siinä vasta olikin pulma.

Haastessa toivottiin, että ruokalaji heijastelisi mahdollisimman hyvin laatijansa persoonallisuutta. Lyhyen itsetutkiskelun jälkeen eväsvalintani kohdistui tuulihattuihin. Kova kuori, pehmeä ja makea sisus, johon raikkaat mansikat tuovat yllätyksellisyyttä (...ystävät ja tuttavat, sanokaa osuinko oikeaan?) 

Pienenpienet tuulihatut (n. 45 kpl)

2 tl hienosokeria

60 g kylmää voita kuutioina

1 ½ dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 ½ dl vettä

Sekoita sokeri, voi ja vesi kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes voi on sulanut. Ota seos levyltä ja lisää jauhot kerralla seokseen. Sekoita hyvin puuhaarukalla kunnes saat tasaisen taikinan. Lämmitä seosta levyllä ja jatka sekoittamista kunnes taikina irtoaa kattilan reunoilta. Ota kattila levyltä ja vatkaa munat joukkoon yksitellen sähkövatkaimella.

Pursota taikinasta uunipellille, leivinpaperin päälle pieniä, läpimitaltaan noin 3cm, kekoja. Pirskottele pellille vesipisaroita ja laita 225 asteiseen uuniin paistumaan noin 12 minuutiksi. (Tässä vaiheessa on mainittava, että unohdin toiselta pelliltä veriroiskeet, enkä huomannut eroa kuoren kovuudessa tai tuulihattujen kohoamisessa.) Tämän jälkeen laske uunin lämpötilaa 100 asteeseen ja jatka paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Valmiit tuulihatut ovat onttoja, keveitä, kovakuorisia ja kauniin kullanruskeita.

Ota tuulihatut uunista. Tee terävällä veitsenkärjellä reikä tuulihatu pohjaan ja laita ritilälle jäähtymään.

Suklaavanukastäyte

3 dl maitoa

100g tummaa suklaata

veitsenkärjellinen vaniljajauhetta

2 munankeltuaista

3 rkl sokeria

3 rkl maissijauhoja

1-2 rkl Toffeen makuista kermalikööriä

½ l mansikoita

Kuumenna maitoa ja suklaata kattilassa kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Sekoita ja lisää vanilja. Vatkaa keltuaiset keskenään ja sekoita joukkoon maissijauhot ja sokeri. Vatkaa jauhoseoksen joukkoon suklaa-maitoseos. Sekoita kunnolla. Siirrä seos takaisin kattilaan ja keittele matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee.

Siirrä seos puhtaaseen kulhoon, peitä kelmulla ja anna jäähtyä hyvin.

Halkaise tuulihatut terävällä veitsellä. Lisää likööri vanukkaan joukkoon ja sekoita varovasti. Jos vanukas on liian jäykkää, sitä voi notkistaa kermatilkalla tai isommalla liköörilorauksella. Täytä tuulihatut vanukkaalla, paina vanukkaan päälle sopivan kokoinen mansikkaviipale ja hattu mansikan päälle.

Sulata suklaata mikrossa tai vesihauteessa ja koristele tuulihatut sulalla suklaalla. Anna suklaan kovettua ennen pakkaamista.

Puoliskoni täyttäessä vuosia siirtyi päätäntävälta viikonlopun jälkiruoasta hänelle. Kysymättäkin tiesin, mitä hän tulisi tilaamaan. Olin jo valmiiksi hankkinut tarveaineet kaappiin odottelemaan ja taas tehtiin tiiliskiven painoista suklaakakkua, kakkua jonka ottaisin mukaani autiolle saarelle, jos sellainen valinta tulisi tehtäväkseni.

Tällä annoksella täyttyy pieni vuoka. Normaalikokoiseen, halkaisijaltaan n. 23Cm vuokaan tarvitaan kaksinkertainen annos.

215g voita

215g tummaa suklaata

4 kananmunaa

1 dl sokeria

1 ½ dl kuohukermaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele irtoreunavuoka. Mittaa voi, suklaa ja kerma kulhoon ja sulata ainekset vesihauteessa. Kaada sokeri suklaaseokseen koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Sekoita isossa kulhossa munat juuri ja juuri sekaisin. Lisää suklaaseon munien joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä 40 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassa ritilän päällä ja kumoa vasta hyvin jäähtyneenä. Peittele kakku hyvin kelmulla ja anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.

Kakun voi kuorruttaa suklaalla, mutta mielestäni riittää, kun pinnalle ripottelee kaakaojauhetta. Tarjoile kakku kerma-mascarponevaahdon ja marjojen kanssa. Hyvä marjakastike syntyy, kun puserrat pehmeitä vadelmia tai viinimarjoja siivilän läpi. Syntyneen soseen voi makeuttaa sokerilla tai maustaa sopivalla liköörillä.

Juhlimme uutta vuotta kolmistaan kotosalla. Laitettiin ruokaa ja syötiin. Laitettiin vähän lisää ruokaa ja syötiin taas. Valokuvattiin välillä ja huilattiin. Syötiin jälkiruokaa ja huilattiin. Katseltiin ilotulitusta keittiön ikkunasta ja mentiin nukkumaan, tästä ei pidot parane.

Menu

Tryffeli-tattipasta

Tournedos persiljavoilla ja sherrykastikkeella, sekä omena-fenkolihöystöä

Sitruunajuustokakkua

Meillähän rehottaa palmuja!

Ruoka on parasta hyvässä seurassa. Glögiseuramme oli ensiluokkaista ja ruoka sen myötä aivan gourmeeta. Illan teemana oli "Tulkaa meille glögille" ja kyllä me ne glögitkin häthätään juotiin. Olin valmistanut "jotain pientä hyvää" kuten toivottiin. Fuusiokeittiö, eli kroskizön liikkui akselilla Italia-Espanja-Joulupukinmaa.

Antipastona oli lajitelma maggaroita sekä ilmakuivattua possua ja lehmää tuoreiden viikunoiden ja crissinien kera.

Ensimmäinen lautanen oli täytetty banaanisalaatilla ja glögimarinoiduilla jättikatkaravunpyrstöillä. Ravunpyrstöjen kanssa mutusteltiin chili-valkosipulimajoneesia ja valkosipuli-smetanadippiä. Smetanadipissä käytetty paahdettu valkosipuli antoi ihanan tuoksun koko kotiin, näitä voisi paahtaa ihan vain hyvän aromin vuoksi.

Toiselta lautaselta syötiin karitsan kruunuja ja otsaryppyperunoita kahden kylmän kastikkeen, punaisen ja vihreän, kera.

Etelän lämpimien ruokatunnelmien jälkeen jälkkärinä syötiin pala pohjolan lumista metsää.

Vieraat poikkesivat vielä kotimatkallaan alakerran grillikiskalla...hah haa, tuskin sentään, mutta tulipahan sekin kuvattua.

Tapasin presidentin viime kesänä. Kärräsin poikaani rattaissa kaupalle, kun joku huhuili peräämme. Punaisena puuskuttava presidentti heilutteli poikani lierilakkia toisessa kädessään, toisessa olivat sauvakävelusauvat. Odotin jälleennäkemistä näin itsenäisyyspäivän merkeissä, mutta kutsua ei nyt sitten tänä vuonna tullutkaan. Juhlimme kotosalla hyvän ruoan merkeissä, ei hullumpaa näinkään.

Itsenäisyyspäivän Menu

Aura-etanat & patonkia

Limetti-siiderisorbetti

Marinoitua kalkkunan fileetä & mustatorvisienirisottoa

Suklaa-tyrnimarjamoussekakku