Erityisalojen Asiantuntijan toppuuttelusta huolimatta päädyin viime viikolla kokeilemaan jo kauan kaipaamaani aurajuustojäätelöä. Valinta Aura-päärynäyhdistelmän ja Aura-pipariyhdistelmän välillä tapahtui ihan viimehetkillä, kun Siiviläsuu alkoi vinkua toista jäätelöön tarkoitettua päärynää itselleen. Annoin päärynän Siiviläsuulle, kun hän sitä niin hartaasti anoi. Epäilin, ettei hän jaksa syödä päärynää enää ruoan päälle, mutta sainpahan pojan pois jaloista pyörimästä. Koska minulla oli enää yksi jäätelöpäärynä, muuttui valinta piparin ja päärynän välillä suht helpoksi. Yksi hedelmä ei riittäisi jäätelöä maustamaan, joten piparkakku oli tässä tapauksessa ainoa mahdollinen vaihtoehto. Perusjäätelö on tehty Ariete -jäätelökoneen reseptivihon ohjeilla.

Tee ensin perusjäätelö:

3 keltuaista

4 dl punaista maitoa

150 g sokeria

2 dl kermaa

Lisäksi

aurajuustoa

piparkakkuja

Mittaa maito ja kerma kattilaan. Lämmitä seosta varovasti kiehumispisteeseen. Siirrä kattila levyltä heti, kun kerma-maito on kiehahtanut. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää lämmin kerma-maitoseos keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja lämmitä varovasti, matalalla lämmöllä, jatkuvasti sekoitellen kunnes seos paksuuntuu. Kun lusikkan pintaan jää seoksesta kohtalaisen paksu kalvo, pitäisi seoksen olla valmista. Paksuuntumisen tuntee myös näpeissä, kun on pari kertaa keittänyt kokkelia. Jäätelön keitossa tarvitaan varovaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta kiisseliä on rentouttavaa sekoitella, se vaatii kaiken huomion.

Jäähdytä seos kunnolla ja valuta pienireikäisen siivilän läpi ennen jäätelökoneseen laittoa.

Murustele piparkakkuja ja aurajuustoa, molempia noin desilitran verran. Laita jäätelökoneeseen valmistumaan ja lisää aura- ja piparimurut vasta valmistuksen loppuvaiheilla.

Ihmettelen, että maltoin jättää lusikallisen kuvattavaksi

Tästä tuli aivan älyttömän hyvää, ihan paras valmistamani jätski. Mikä hauskinta, jäätelö aiheutti ansaitsemaansa hämmennystä ruokavieraitteni keskuudessa. Luulen, että hekin pitivät saamastaan.

Kerrottakoon nyt vielä, että tämän postauksen kokoon raapiminen innoitti minut etsiskelemään sitä päärynää, jonka annoin tuolloin viikko sitten Siiviläsuulle. Muistin yht'äkkiä että päärynän pureminen vaihtui jäätelökuormasta syömiseen myös Siiviläsuun osalta. Etsintöjen jälkeen löysin jotain päärynää muistuttavaa potkutteluauton takakontista. Päärynä ei ole kuitenkaan täydellisesti unholassa, aura-päärynäjäätelö saattaa olla Arskan seuraava sekoitus.

Muistaakohan kukaan muu enää Mövenpickin kookos-suklaa -kausimakua jostain vuosituhannen vaihteesta? Minä muistan. Muistan sen talven, kun pakastimessa oli aina tätä kyseistä tuottetta. Asuin silloin noin kilometrin päässä työpaikastani ja kuljin työmatkan kävellen hoitaen kauppa-asiat työmatkan varrella olevissa kaupoissa. Lopputalvesta, kun tuotetta ei aina lähkaupoista löytynyt, kulki kauppamatka vieraisiin kaupunginosiin ja outoihin puoteihin. Senkin muistan, että Annankadun Sesto oli viimeinen paikka, mistä jäätelöä löytyi, sen jälkeen tuote oli loppu. En voinut käsittää, miksi sen valmistus lopetettiin. Tuon talven jälkeen, en ole kookos-suklaajäätelö saanut, ennen tätä päivää. Arska muutti kaiken, kookosjäätelö on syntynyt uudestaan.

Ainekset

6 dl kookosmaitoa

1 dl sokeria/makeutusta

6 munankeltuaista

1 ½ dl kookoshiutaleita

1 ½ dl kermaa

1-2 rkl Malibua

150g tummaa suklaata (väh.70%)

Kaada kookosmaito kattilaan ja lämmitä varovasti, sekoita tasaiseksi. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää kookosmaito ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen keltuaisvaahdon joukkoon. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen kunnes seos sakenee. Tässä kohtaa piilee vaaran paikka: älä keitä, kiehauta tai anna pulpahtaa, ettei tuotos juoksetu.

Ota seos liedeltä ja sekoita kookoshiutaleet joukkoon. Sekoita ja jäähdytä hyvin. Vatkaa kerma, lisää siihen Malibu ja sekoita kermavaahto jäähtyneeseen kookosmaito-keltuaisseokseen. Raasta tai murustele suklaa pieniksi muruiksi. Huomasin, että parhaat murut tulee veitsellä pilkkoen, kun suklaa on ensin käynyt pakastimessa kovettumassa.

Valmista jäätelö koneessa, lisää suklaamurut vasta lähes valmiiseen jäätelöön, ettei suklaa pysyy murusina.

Meni jo, mitään ei ole enää tehtävissä...

Makuelämyksen kannalta on tärkeää, että suklaa säilyy sattumina, jotka avautuvat kookoksen maun joukkoon vasta suussa. Malttamattomana minä lisäsin murut liian aikaisin ja suklaa sekoittui jäätelöön jonkin verran, mutta tälläkään en täysin onnistunut pilaamaan kookoksen ja suklaan liiton synnyttämää onnentunnetta.

Koen erityisen hankaliksi ne tilanteet, jolloin joudun kauppaan tuntematta jääkaapinsisältöä ja mikä vielä pahempaa, tietämättä mitä laittaa ruoaksi. Minulle tulee kaupassa aniharvoin mitään loistoideoita, jos niitä nyt koskaan tulee muutenkaan.

Vaelsin siis uudesa lähikaupassamme, Siiviläsuu ”kovissa kärryissä”. Kovat kärryt ovat tietyt ostoskärryt, joissa pienet asiakkaat nököttävät autoa muistuttavassa kopperossa kärryjen nokassa. Lähikaupassamme on kymmenkunta tämäntyyppisiä kulkupelejä, mutta jostain syystä vain kahdet niistä ovat ns. ”kovat kärryt”. Kukaan muu kuin Siiviläsuu ei tiedä, mikä erottaa muut kopperokärryt kovistä kärryistä, mutta ero vaikuttaisi olevan merkittävä.

Minulla oli epämääräinen muistikuva kalaruoasta, johon tuli ainakin hunajaa, aprikooseja ja manteleita, sekä kapriksia. Kapris on sellainen tuote, jota meillä on aina ja aina sitä kuitenkin varmuuden vuoksi ostetaan, en siis ottanut sitä nyt. Kalaa sai vain valmiina fileinä, joten sellaista tuli myös koviin kärryihin, vaikka ohjeessa oli kauniita kokonaisia päineen ja nahkoineen. Nyt oli kiire, joten fileet saattoivat olla nopeampi tie valmiiseen ateriaan.

Kotiin tultuani havaitsin, ettei meillä ollut kapriksia. Miten ihmeessä, kun meillä on niitä aina ja liikaa, kaprikset korvattaisiin oliiveilla, keltaiset rusinat ruskeilla ja tuoreet aprikoosit kuivatuilla. Mitähän muuta puuttui? Aikaa. Kalan kanssa tarjottavat sitruunat olisi pitänyt pikkelöidä jo hyvissä ajoin, joten se jäisi kokonaan tekemättä. Tästä tulisi ruoka, joka valmistuisi Pikku Kakkosen aikana.

Hunaja-mantelikalaa ja uuniporkkanoita

Kala

Vaalealihaista kalaa fileinä (siikaa)

suolaa, sokeria, pippuria

8 kpl timjaminoksia

6 kuivattua aprikoosia

1 sipuli

1 dl manteleita, paahdettuina

1 dl rusinoita

mustia oliiveja

hunajaa

oliiviöljyä

Voitele uunivuoka oliiviölyllä ja asettele fileet vuokaan. Mausta kala suolalla, sokerilla ja pippurilla ja asettele timjaminoksat kalojen päälle. Puolita aprikoosit ja viipaloi sipuli renkaiksi. Asettele aprikoosit ja sipulirenkaat kalojen päälle. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja silppua oliivit. Ripottele rusinat, mantelit ja oliivisilppu vuokaan. Valuta päälle oliiviöljyä ja hunajaa. Paista kaloja 160-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Porkkanat

Kuori 8 kpl porkkanoita ja leikkaa pitkittäin vähintään neljään osaan. Valele porkkanat voisulalla ja hunajalla ja mausta suolalla, mustapippurilla ja muskotilla. Kypsytä porkkanoita uunissa kalojen kanssa omassa vuoassaan.

Feta-jugurttikastike

100g fetajuustoa

3 rkl turkkilaista jugurttia

2 rkl sitruunamehua

Sekoita ainekset sauvasekoittimella kastikkeeksi.Tarjoa kala fetakastikkeen, porkkanoiden ja sitruunaviipaleiden kanssa.

Valmiin annoksen maun arvostelukyky heikkenee ruokaa laittaessa, joten uskon puoliskoani: tämä oli aivan erityisen hyvää!

Uusin Glorian ruoka & viini -lehti oli jälleen täynnä vastustamattomia reseptejä. Lohturuokaa -teema lämmitti talvimyrskyn kourisssa värjöttelevää lukijaansa jo pelkkänä ajatuksena ja menu tunnissa -artikkeli houkutteli heti kokeilemaan chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peiteltyä lohta.

Minä ja lohi emme ole aina mahtuneet saman pöydän ääreen, mutta menestyksekkään lohiprojektin seurauksena olen oppinut syömään sitä jopa ihan hyvällä ruokahalulla. Uusi taitoni ilahduttaa minua kovin, sillä monet kalat paisuttavat kauppalaskua tuntuvasti. Lohi on aina suht edullista, yleensä jopa tarjouksessa. Myös Siiviläsuun siiviläsuuhun lohi uppoaa hyvin, vaikka muu ruoka jäisi lautaselle. Olen muokannut Glorian reseptiä kaksivuotiaan makuhermoja silmälläpitäen, eli korvasin tulisemman chilitahnan makealla Pirkan sweet chili -kastikkeella.

Chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peitelty lohi

600-800 g lohifileetä

4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

suolaa

makeaa chilikastiketta (tai sambal oelekia alkuperäisen reseptin mukaan)

timjaminoksia

Poista fileestä nahka ja leikkaa se neljäksi yhtä suureksi palaksi. Sirottele lohiviipaleille suolaa ja sivele chilikastiketta pintaan. Aseta timjamnoksat kalapaloille ja peitä viipaleella ilmakuivattua kinkkua.

Aseta kalat leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

”Tunnin menun” fenkolihöystö

2 fenkolia

1 sipuli 3 valkosipulinkynttä

4 kypsää tomaattia

1 dl Pirkka aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja

1 dl valkoviiniä

suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

Putsaa ja suikaloi fenkoli. Kuori ja suikaloi sipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit. Kuullota fenkolia ja sipulia kasarissa kunnes fenkoli on sopivan kypsää. Tähän ei mielestäni mene kahtakymmentä minuuttia, kuten ohjeessa, mutta kypsyys lienee makuasia. Lisää valkosipuli, tomaatit ja kuivatut tomaatit. Mausta valkoviinillä, suolalla ja pippurilla. Hauduta vielä viitisen minuuttia, tarkista maku ja tarjoile lohen kanssa.

Jäätelökone Arska on lunastanut paikkansa sydämissämme. Se on aina valmiina kuin partiopoika, itsejäädyttävä, supertehokas, kaunis ja kiiltävä, oikea jäätelökoneiden Rolls-Royce.

Arskan työskentelyä on ihana katsella...

Tämä on helppo jääteöresepti ilman jännitysmomenttia siitä, tuleeko munamaidosta kokkelia vaiko ei. Jätski pisti kielen kippuralle, joten sokerimääriä kannattaa tarkistaa oman maun mukaisiksi. 

Lime-mascarponejäätelö:

2 limeä

250 g mascarponejuustoa

250 g maitorahkaa

1 dl makeutusainetta (tai tomusokeria)

1 ½ dl kuohukermaa

Pese limet hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Sekoita kuoriraaste, mehu, mascarpone ja maitorahka hyvin keskenään. Sekoita joukkoon makeutusaine. Sekoittamiseen kannattaa käyttää vatkainta, sillä mascarpone jää helposti paakuiksi. Jos käytät tomusokeria, lisää se siivilän läpi.

Vatkaa kerma, lisää se rahka-mascarponeseokseen ja anna koneen hoitaa loput.

Jäätelön voi valmistaa myös ilman konetta. Tällöin rahka-mascarponeseos laitetaan kannettomassa astiassa pakastimeen ja pakastetaan kunnes se alkaa kovettua reunoista. Tämän jälkeen seos veivataan tasaiseksi yleiskoneella ja joukkoon sekoitetaan kermavaahto. Jäätelöä pakastetaan kunnes se on kovaa.

"Taasko saadaan kanasalaattia?" Kysyi Laihduttaja. "Taas" vastasi laihduttaja itselleen ja iski hampaansa ahnaasti kiinni annokseensa:

Kana-pekonisalaatti

2 broilerin rintafileetä

4 viipaletta pekonia

100g saksanpähkinöitä, paahdettuina

2 päärynää

sitruunamehua

vesikrassia

salaatteja, esim. rucolaa

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa, pippuria

Asettele pekoniviipaleet foliolla vuoratulle uunipellille ja paista rapeiksi kuumassa uunissa grillivastuksen alla. Jäähtyneet pekoniviipaleet leikataan noin sentin paksuisiksi suikaleiksi.

Paloittele broilerin liha ja paista pannulla tai wokissa kypsäksi. Broilerinpalat laitetaan marinoitumaan seokseen, jossa on oliiviöljyä, sitruunamehua, juoksevaa hunajaa, suolaa ja pippuria.

Saksanpähkinät paahdetaan kuumalla rasvattomalla pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaansa.

Päärynät kuoritaan, niistä poistetaan siemenet ja ne viipaloidaan pitkittäin. Päärynäviipaleet valellaan tummumisen ehkäisemiseksi sitruunamehulla.

Salaatti asetellaan lautasille. Kanan marinointilientä voi pirskotella salaatin päälle kastikkeeksi, siihen tarkoitukseen sopii myös hyvä oliiviöljy.

Blogini nimi voisi aivan hyvin olla Munakoiso, sen verran usein tulee siitä kirjoiteltua.Tämä resepti on taas munakoisoa käsittelevästä kirjasta nimeltä "Taivaallinen munakoiso".

Sisilialainen munakoisohöystö, Caponata siciliana. Olen kylläkin käynyt Sisiliassa, mutta vahinko vain, ei tullut maistettua tätä herkkua. Nyt jos tulisi lähtö sinne, tilaisin ravintolasta ensitöikseni caponatan.

Munakoisohöystö

2 isoa munakoisoa

1 pienehkö sipuli

4 valkosipulinkynttä

5 isoa ja erittäin hyvin kypsynyttä tomaattia

100g mustia kalamata oliiveja

1 sellerinvarsi

¾ dl valkoviinietikkaa

50g kapriksia

Puhdista jaleikkaa munakoisot paksuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja ”itketä” puolisen tuntia. Itkettäminen ei ole välttämätöntä, mutta vähentää tarvittavan öljyn määrää.

Itke vain pieni munakoiso, kohta minä syön sinut suureen suuhuni....

Silppua sipuli ja valkosipuli, puhdista ja viipaloi sellerinvarsi. Poista oliiveista kivet ja pilko pieniksi paloiksi.

Kalttaa tomaatit ja purista ne siivilän läpi. Talvella ei välttämättä löydy sopivia tomaatteja, sillä niiden pitää olla tosi pehmeitä tähän tarkoitukseen. Helpompaa lienee käyttää säilykkeenä myytävää valmista paseerattua tomaattia.

Kuullota sipulia oliiviöljyssä pannulla. Lisää tomaatti ja sellerit. Keitä soosia miedolla lämmöllä kunnes se on sakeaa. Lisää viinietikka ja jatka kypsentämistä kymmenisen minuuttia. Lisää oliivit ja huuhdotut kaprikset.

Poista suola ja neste munakoisojen pinnalta ja leikkaa viipaleet kuutioiksi. Kypsennä munakoisokuutioita oliiviöljyssä toisella pannulla. Yhdistä munakoisot ja kastike ja jatka kypsentämistä vielä hetken ajan. Lisää tarvittaessa suolaa. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia ja tarjoile.

Siiviläsuu sai lentsun. Palasin vuosi sitten töihin ja tämä oli ensimmäinen kosketus ”normaaliin” pikkulapsen äidin elämään räkänokkineen ja lapsisairas -päivineen. Virus iski jo edellisen viikon lopulla ja vietimme torstaita vällyjen välissä, molemmat kuumeisina, sekä äiti, että lapsi. Perjantaina Siiviläsuu tuntui olevan terve, mummo hyppäsi hoitoremmiin ja minä käväisin töissä hoitamassa pari ns. kiireellistä asiaa. Viikonloppuna oltiin mukamas terveitä, mutta maanantain vastaisena yönä Siiviläsuun kuume nousi jälleen. Maanantai meni isin kanssa kotona ja illalla käväistiin oikealla lääkärillä. Odotushuoneessa Siiviläsuu oli kovin huolissaan punnitsemisesta. Punnitseminen tuntuu olevan rokotustakin pahempi uhka pienen miehen elämässä. Ymmärrän Siiviläsuuta täysin, minäkin ihoan vaakaa.

Tiistaina Siiviläsuu heräsi vaille yhdeksän. Ensimmäisenä hän mietti, onko nyt kesä. Aivan kuin hän toivoisi olevansa talviunta nukkuva muumi, joka vaipuu uneen kinosten keskellä ja herää ihanaan kesäaamuun Linnanmäkineen ja Korkeasaarineen. Mikä pettymys, tiistaina ei vielä ollut kesä, päin vastoin lunta oli tulla tupruttanut koko aamun, eikä loppua näkynyt.

Lohturuokaa

Pieni poikani ei ollut moneen päivään syönyt juuri mitään ja päätin yrittää taivutella häntä syömään makaronivellin voimalla. Muistan itse lapsuudestani, että parasta lohturuokaa oli makaronivelli. Olemme veljeni kanssa järjestäneet jopa laajamittaisen mielenosoituksen makaronivellin puolesta. Marssimme banderollien ja plakaattien kanssa keittiössä ja husimme iskulauseita: ”Vaadimme makaronivelliä!”Makaronivelli oli ainoa asia, mikä sai riitaisan sisarusparin yhdistämään voimansa kaurapuuron hirmuvaltaa vastaan. Makaronivelli tepsi myös Siiviläsuuhun. Lusikallinen toisensa jälkeen löysi tiensä pieneen kitaan ja mies vahvistui silmissä.

Nallet liemessä

Makaronivelli

½ l maitoa

1 dl (tummaa) makaronia

vajaa 1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, sokeria

Lämmitä maito teflonkattilassa kiehumispisteeseen ja lisää makaronit. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes makaronit ovat kypsiä. Vellimakaroni saa olla kypsää, ei al dente vaan suht lötkö. (Anteeksi, saapasmaan hienostunut pastakulttuuri.) Sekoita jauhot pieneen määrään maitoa ja lisää vellin joukkoon, anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää maitoa, jos velli on liian paksua.

Muisteloita

Aamupalan jälkeen muisteltiin kesää valokuvien avulla. Katseltiin kaikki mahdolliset kuvat Siiviläsuun elämän varrelta. Siiviläsuu rakastaa omaa kuvaansa ja ääntään. Hän nauroi kippurassa viime kesäisille rantavideoilleen ja hekotteli omille hölmöille ilmeilleen. Huumorimiehiä, pidän siitä, että ihminen osaa nauraa itselleen. Minua ei koskaan omat valokuvat naurata, pikemminkin itkettää. Miten ihmeessä minä näytän aina aivan nuijalta joka kuvassa? Onko vika kamerassa vai kuvaajassa?

Lisää lohturuokaa

Siiviläsuu on perisuomalainen mies. Hän rakastaa makkaraa. Lounaaksi suuhun poimittiin siskonmakkarakeiton siskonmakkarat.

Välipala

Banaanit olivat jääneet tummumaan ja tein Perhe-lehden ohjeella banaani-porkkanamuffinsseja, tai muffineja. Onko muffinssin virallinen nimi muffini, vai miksi reseptit kulkevat niin usein sillä nimellä? Käytän mieluummin muffinssi -nimeä, tai muhvetti, kuten Siiviläsuu sanoo. Muffiini on jotenkin liian vaisu nimitys ihanan kuohkealle, vuoastaan tursuavalle leivonnaiselle, muffinssille.

Banaani-porkkanamuffinssit

2 munaa

1 ½ dl oliiviöljyä

1 ½ dl ruokosokeria

2 kypsää banaania soseutettuna

2 porkkanaa raastettuna

2 dl spelttijauhoja

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

¾ dl auringonkukansiemeniä rouhittuna

2 tl kanelia

½ tl suolaa

vaniljaa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy vaahdotuksen aikana. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon banaanisose ja porkkanaraaste, sekä jauhoseos. Sekoita nopeasti. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Minulta on tämä muffinssin teko alkanut sujua, kun hankin kunnollisen mittalusikkasarjan. Teelusikallinen soodaa mitattuna teelusikalla tai mittalusikalla voivat olla aivan erimääriä. Tavallinen teelusikka on usein aivan liian pieni ja muffinssit eivät kohoa kunnolla, mutta nyt siis onnistuivat ihanasti.

Reikiä siivilässä?

Siiviläsuu on reipas poika, mutta puoliltapäivin hänellä alkoi ilmetä huolestuttavia käytöshäiriöitä. Vastoin kaikkia odotuksia söi kokonaisen porkkanan. Olen kahden vuoden ajan tarjonnut vihanneksia syötäväksi ihan joka ikinen päivä hyvin laihoin tuloksin. Olisko tuo vihdoin oppinut porkkananpurentaan, tai sitten tauti on lahottanut pojan jäärän pään.

Lapsityövoimaa

Lounaan jälkeen leppoisa sisälläolo alkoi tylsistyttää molempia ja laitoin lapsen imurointihommiin ja korjaamaan mopoa.

Äiti-lapsipäivä oli suloinen muistutus siitä, millaista oli olla lapsen kanssa kotirouvana. Onhan se ihanaa, mutta kyllä töissä pääsee niin paljon helpommalla. Miten mukavaa onkaan uinuttaa lapsonen päiväunille, keittää kahvit ja surffata netissä. Voi kunpa se pieni riiviö ei ihan vielä heräisi....