Olen joskus laihdutus- /terveyshurmoksessa ostanut paketin sahajauhoakin mauttomampia ruis-puolikkamuroja, jotka ovat varmaan aivan järjettömän terveellisiä. Tämä päätellen siitä, että niistä puuttui suola ja sokeri, sekä kaikki muukin, mikä voisi aiheuttaa ihmiselle tyytyväisyyden tunetta. Hurmoksen tasaannuttua paketti unohtui kaapin perukoille, mutta jotakin etsiessäni ponnahti jälleen ihmisten ilmoille. Parasta ennen päivään oli vielä aikaa, joten otin murot käyttöön.

Speltti-ruispuolukkamurosämpylät

½ l vettä

1 pss kuivahiivaa

1 ½ tl suolaa

2 rkl hunajaa

1l speltti sämpyläjauhoja

1 ½ dl puolukka-ruismuroja

loraus ruokaöljyä

Sekoita ruis-puolukkamurot veteen ja anna turvota puolisen tuntia. Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Sekoita kädenlämpöistä lämpimämpään veteen suola ja hunaja. Lisää jauhot vähitellen veteen hyvin sekoittaen. Lisää turvonneet murot ja loput jahot ja alusta taikina. Taikina saa jäädä löysäksi, jolloin se kohoaa paremmin. Anna taikinen kohota kaksinkertaiseksi. Tee taikinasta sämpylöitä. Kohota sämpylöitä pellillä noin 30 minuuttia. Paista 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia koosta riippuen.

Kala oli torilla melkein kympin kalliimpaa, kuin kookaupassa. Onneksi käytiin torilla ensin ja ostettiin se kalliimpi kala, sillä se oli juuri niin tuoretta, kuin kuluukin olla. Nyt en tietenkään tiedä, millaista se kaupan kuha olisi ollut, mutta syödessä tuli niin hyvä mieli, ettei hintaero harmittanut yhtään. Resepti on Viini -lehdestä.

½ puskaa basilikaa

50g pinjansiemeneiä

1 tl hunajasinappia

puolikkaan sitruunan mehu

sitruunan kuori raastettuna

¼ dl oliiviöljyä

kuhafileitä

suolaa ja mustapippuria

Laita basilika, pinjansiemenet, sinappi, sitruunan mehu ja kuori tehosekoittimeen ja jauha tahnaksi. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana tahnan joukkoon tehosekoittimen pyöriessä. Mausta kuhafileet suolalla ja pippurilla ja levitä sitruunatahna fileiden päälle. Näillä ainesmäärillä tahna riittää neljälle fileelle. Siirrä kalat leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Yrttiöljy

1 ruukku lehtipersiljaa

1 nippu tilliä

1 rkl limen mehua

1 dl oliiviöljyä

suolaa

Soseuta yrttiöljyn ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa. Tarjoile sitruunakuhan ja vihreän salaatin kanssa.

Sain äidiltäni ämpärillisen karviaisia. Onneksi hän oivalsi laittaa mukaan hillo-ohjeen, sillä en olisi ihan heti keksinyt, mihin niitä voisi käyttää. Syöntimarjoiksi karviaiset ovat aikas happamia (minun suuhuni), mutta yllättäen Siiviläsuu kunnostautui marjansyönnissä ja popsi karviaisia ämpäristä kaksin käsin. 

Ohje tulee tässä hieman sovellettuna:

2 kg karviaisia

4 isoa banaania

1 dl vettä

1 kg (käytin vain n. 700g) hillosokeria

Kaada peratut karviaiset ja vesi kattilaan. Kuumenna kunnes höyry alkaa nousta kattilasta. Kaada hillosokerit joukkoon vähitellen, välillä sekoitellen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää viipaloitu banaani ja keitä hilloa 10 minuuttia välillä sekoittaen. (Minun oli ihan pakko surauttaa marjojen rakenne rikki sauvasekoittimella, sillä Siiviläsuuni tietäen, puuronsyönti menee leikiksi, jos seassa möllöttää liian isoja marjanpalleroita.) Jäähdytä hilloa noin puoli tuntia ennen tölkittämistä.

Tölkityksestä ei ollut sen kummempia ohjeita, enkä ole ennen hilloja laitellut, mutta yritin toimia mahdollisimman aseptisesti ja selvitä ilman säilöntäaineita. Valjastin vokkipannun sterilointilaitteeksi: Asettelin pestyt tölkit kansineen kylmällä vedellä täytettyyn pannuun ja kuumensin veden kiehuvaksi. Höyryttelin tölkkejä ja kansia tovin ja kaadoin hieman jäähtyneen hillon kuumiin tölkkeihin. Kiitos silikonikintaat, että olette olemassa. 

Tölkitettyäni hillon, kuukeloin ohjeen netistä ja tarkistin, kuinka olisi pitänyt toimia. Minulle selvisi, että tölkit olisi pitänyt täyttää piripintaan, enkä sitä tehnyt. Näin minulle käy aina, en yhtään ihmettele, että Erityisalojen Asiantuntija kutsuu minua insinööriksi. Hillo on aika hapanta, ehkäpä se ei pilaannu, jos sen nopsaan syö.

Tätä reseptiä kannattaa ihan ehdottomasti kokeilla. Kastike oli todella hyvää, yleensä meidän perheessä kastiketta kuluu todella vähän, mutta tämä nuoltiin kattilanpohjia myöten kaikki. Ohjeella kastiketta riitti kahden ja puolen hengen annokseen. Siiviläsuukin piti kovasti, risotto aiheutti itkukohtauksen, mutta liha ja kastike maistuivay hyvin.

Kastike

2 salottisipulia

1 porkkana

voita

1 kanelitanko

3 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

3 valkosipulinkynttä

2 timjaminoksaa

2 rosmariininoksaa

1 rkl pinjansiemeniä

5 tl passionhilloa

2 dl kanalientä

pippuria

25 g tummaa suklaata (yli 70%)

lehtipersiljaa, hienonnettuna n. ½ dl

Hienonna salottisipulit, kuori ja pilko porkkana. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia ja porkkanaa voissa viitisen minuuttia. Lisää mausteet, punaviini, murskatut pinjansiemenet ja hillo. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia. Lisää kanaliemi ja rouhi mustapippuria kastikkeen joukkoon. Kiehauta taas ja alenna lämpöä heti kun kastike kiehuu. Keitä kastiketta kokoon kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäisestä nestemäärästä. Siivilöi kastike. Lisää suklaa ja sekoita se hyvin kastikkeen joukkoon. Lisää lopuksi hienonnettu persilja.

Ankan rintafileet

Viillä ankanrintaan rasvapuolelle ruudukko. Laita ankanrinnat kylmälle pannulle ja kuumenna pannu kuumaksi. Paista ankanrintoja niin kauan kunnes rasva on suurimmaksi osaksi sulanut ja jäljelle jäänyt rasva erittäin rapeaa. Kahdesta ankanrinnasta irtosi paistamalla yli desilitra rasvaa ja tähän kului hieman alle kymmenen minuuttia. Käännä ankanrinnat ja paista nopeasti toiselta puolelta. Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 8 minuuttia. Anna fileiden vetäytyä ennen viipalointia.

Kvinoa-pinaattirisotto

Mikä on kvinoasta tehdyn risotton tyyppisen lisäkkeen nimi? Kvinotto? Tämäkin ohje on kahdelle ja puolelle ruokailijalle.

1 ½ dl kvinoaa

3 dl vettä

suolaa

150 g pakastepinaattia

1 dl smetanaa

1 rkl sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

Huuhtele ja kypsennä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata pinaatti. Sulata voi isossa pannussa, lisää pinaatit ja kvinoa. Lisää smetana ja mausteet.

Herkku ja Koukku houkutteli blogit elokuun ruokahaasteen merkeissä luontoretkelle ja kokkaamaan gurmeeta luonnon antimista. Minulla oli kerrankin haastevastine valmiina: paistetut ahvenet ja sahramikanttarellit, alkukesän onnistunut ruokakokeilu.

Ruokalaji syntyi, kun Erityisalojen Asiantuntija alkoi muistella kaupan vihannesosastolla aikaisemmin aamulla lehdestä bongaamaansa reseptiä. Hänen muistinsa mukaan paistettujen ahventen kanssa tarjoiltiin jotain ”kermaisen oloista fenkolikastiketta”. Ostettiin siis fenkolia ja ranskankermaa. Kotona etsittiin kyseinen lehti ja todettiin kastikkeeseen tulevan tilliä ja oliiviöljyä, ei fenkolia lainkaan. Toista kauppareissua ei enää tehty, vaan näillä eväillä mentiin. Kanttarellit pujahtivat soosiin sulatuksen alla olevasta pakastimesta ja sopivat sahramin ja fenkolin kanssa ihanasti yhteen.

Kuvat jäivät edellisellä kerralla ottamatta, kokeilu oli toistettava ja sieniretki kutsui perhettä. Vesistön toisella puolella on takuuvarma sienipaikka, josta saimme ongittua ahvenet samalla kertaa. Kalastuksen ja sienestyksen ohessa napattiin jäätelöt ja tehtiin hieno torilöytö, kipparilakki yhdellä eurolla. Kipparilakit keikkuen lähdettiin kotiin kokkailemaan.

Sahramikanttarellit

1 fenkoli

1 pss sahramia

voita

2 dl ranskankermaa

suolaa

valkopippuria

n. 1 l kanttarelleja

(kermaa)

Suikaloi fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja hauduta pehmeäksi. Lisää ranskankerma sekä mausteet ja jatka hauduttamista. Paista sieniä omalla pannullaan ja lisää ne fenkoli-ranskankermaseokseen. Jos soosi on kovin paksua, siihen voi lisätä kermaa.

Paistetut ahvenet

600g ahvenfileitä

1 dl ruiskorppujauhoja

1 tl suolaa

½ tl valkopippuria

voita

sitruuna

Sekoita korppujauhot, suola ja valkopippuri lautasella. Kääntele kaloja korppujauhoseoksessa ja paista pannulla voissa 2-3 minuuttia molemmin puolin. Tarjoile sitruunalohkojen ja sahramikanttarellien kanssa.

Antti Vahtera väittää keittokirjassaan ”Viikon kahdeksan päivää” tätä piirakkaa helppotekoiseksi. Suora lainaus kirjasta kuuluu: ”Tämä herkullinen mustikkapiirakka on niin yksinkertainen tehdä, että jopa Jari Salonen onnistui sen leipomisessa ilman apuani...” En tiedä kuka on Jari Salonen ja voin yhtyä vain toiseen väitteseen: tämä piirakka on todella herkullinen. Tosin ohjeen 2 mustikkadesilitraa eivät riitä täytteeksi, lisäsin vadelmia mukaan.

..juuri ja juuri ehdin kuvata, ennen katoamista..

Pohja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

½ dl leivinjauhetta

150 g voita

1 keltuainen

Täyte

2 dl mustikoita (ei riitä mihinkään, vaapukkaa lisäksi siis)

2 dl vadelmia (tätä ei kirjan ohjeessa ollut)

½ dl sokeria

1 rkl perunajauhoja

Sekoita kuivat aineet. Lisää voi ja nypi käsin ryynimäiseksi. Lisää keltuainen ja sekoita nopeasti. Tee taikinasta 2 palloa ja anna pallojen levätä jääkaapissa noin 15 minuuttia (tai pitempään jos voi on lämmintä). Kauli toinen taikinapallo pyöreäksi levyksi ja vuoraa sillä irtopohjavuoka. Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.

Täytä paistettu pohja marjoilla ja sirottele sokeri ja perunajauhot päälle. Kauli loppu taikina kanneksi ja painele se hyvin kiinni. Siisti lopuksi reunat ja tee kanteen pari viiltoa, että höyry pääsee ulos. Paista piirakkaa uunissa noin 20-25 minuuttia.

Piirakka onnistui kyllä ihan hienosti, mutta hermo meinasi mennä kaulitessa. Voin on oltava jääkaappikylmää, kun sen nyppii taikinaan, tai muuten 15 minuutin seisotus ei riitä. Minä kaulitsin taikinan jauhotetulla laivinpaperilla. Käänsin leivinpaperin taikinapuoli alaspäin vuoan pohjalle (toisen levyn piirakan päälle) ja irroittelin paperia varovasti reunoilta keskustaa kohti. Vähän se taikina kuitenkin repeili, varsinkin pohja joka oli jääkaapissa lyhyemmän aikaa. Pohjasta tosin ei ole niin väliä, vaikka levy ei säilyisi kokonaisena, paikkailut eivät näy. Kansi säilyikin ehjänä kun oli sen 10 minuuttia pitempään kylmässä.

Piirakka maistuu parhaiten lämpimänä jäätelön kanssa....tai kylmänä jäätelön kanssa...tai ihan miten vain, tämä oli meinaan hyvää!

Poden aika ajoin huonoa omaa tuntoa Siiviläsuu-ressukan ruokailuista. Meillä ei syödä viittä ateriaa päivässä kokoontuen koko perhe yhteisen ruokapöydän ääreen. Siiviläsuu syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä, minä ja Erkoisalojen Asiantuntija syömme kunnolla vain yhden kerran ja tämä tapahtuu arkisin ”työmaaruokalassa”. Laittelen arki-iltaisin Siiviläsuulle omat ruoat, joiden rippeet pakastan kerta-annoksina myöhempiä ruokailuja varten.

Tämän reseptin bongasin talvella useastakin blogista, mutta vasta nyt sain tehtyä tällaisen version.

2 ½ dl ohra-riisisekoitusta

7 dl kasvislientä

pieni puntti tilliä

2 prk veteen säilöttyä tonnikalaa

50g margariinia

2 pss Knorr hollandaise -kastiketta

4 dl maitoa

juustoraastetta

Keitin ohra-riisisekoituksen kasvisliemessä. Ohra-riisin kiehuessa valmistin hollandaisekastikkeen. Kuumensin margariinin kattilassa ja sekoitin kastikeaineet joukkoon. Lisäsin maidon ja keittelin muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen.

Kaadoin kypsät riisit-ohrat voideltuun vuokaan, lisäsin tonnot ja tillilsilpun ja sekoitin. Päälle ripottelin juustoraastetta ja lopuksi kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. Laitoin vuoan 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Minulle käy usein niin, että sekoittelen marinadeja jääkaapin ovi auki. Otan pulloa purkin perään kaapista ja lorauttelen kulhoon vähän mitä käteen sattuu osumaan ja laitan putelin takaisin kaappiin. Siisti, mutta harmillinen tapa, sikäli mikäli maustekastike sattuu onnistumaan niin kivasti, että sen haluaisi toistaa. Nyt laitoin purnukat riviin tiskipöydälle, että saattin edes summittainen ohje talteen ja se kannattikin tällä kertaa, marinadista tuli mainio.

4 broilerin ohutta fileeleikettä

2 avokadoa

1 verigreippi

sekoitus vihreitä salaatteja

Marinadi

½ dl Thai sweet chili + caffir lime -maustekastiketta

1 tl punaista chilimurskaa purkista

½ dl Ketjap manis -soijakastiketta

½ dl seesamöljyä

1 sitruunan mehu

2 rkl tummaa siirappia

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl kanelia

1 tl korianterinsiemeniä, jauhettuna

½ tl öljyä

Paista lihat kypsiksi, jäähdytä ja viipaloi sopivan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset, lisää broilerpalat marinadiin ja anna marinoitua useampi tunti.

Pese ja revi salaatti lautasille. Halkaise avokadot, poista kivi ja viipaloi hedelmäliha. Kuori greippi terävällä veitsellä, poista myös hedelmälohkojen ympärillä olevat kalvot. Asettele salaatin ainekset lautasille. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja ripottele niitä annosten päälle.

Gamberoni con aglio e peperoncino: Tämä resepti on italialaisesta keittokirjasta. Alkuperäisen ohjeen mukaan ruokaan käytettiin jättikatkaravun pyrstöjä ja taskuravun lihaa. Meidän taskurapumerralla on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina, joten ostin kaupan kalatiskistä pakasteisia isoja jättikatkaravunpyrstöjä kuorella ja kokeilumielessä myös ilma kuorta.

Ohjeessa neuvottiin ottamaan taskurapujen "mehut" talteen näin: ”Kääri kukin (tasku)rapu kelmuun tai muovipussin sisään. Kiedo sanomalehtipaperia ympärille ja aseta paketti leikkuulaudalle. Tapa rapu mäjäyttämällä pakettia kaulimella niin kovaa kuin lähtee. Kääri paketti auki ja ota kelmulle roiskahtaneet nesteet talteen." Tämä toimenpide jäi siis kokonaan tekemättä. Mahdollisesti maku kärsi, mutta ruoanlaitto helpottui melko lailla.

Tarvitset:

(2 taskurapua)

jättikatkaravunpyrstöjä

oliiviöljyä

voita

valkosipuli

2 punaista chiliä (melko mietoja saa olla)

suola

puska lehtipersiljaa

2 dl vallkoviiniä

1 sitruuna

Viipaloi valkosipuli ja chili, molemmat saavat jäädä isohkoiksi viipaleiksi. Chilin ei tarvitse olla kovin tulista, en kuollaksenikaan muista mitä chililajiketta käytin, mutta kaupan ilmoittamalla asteikolla ykkösestä kymppiin chili oli luokiteltu kolmoseksi. Kun rapuset ovat sulaneet, kuumenna oliiviöljy-voiseos pannulla, lisää pyrstöt ja paista molemmilta puolilta noin minuutin ajan. Lisää valkosipuli, chili ja suola. Laita kansi päälle ja paista pari minuuttia. Lisää persilja ja viini (sekä rapumehu) ja anna kastikkeen pulpahdella pari minuuttia.

Tarjoa välittömästi sitruunalohkojen kera.

Siitä kokeilusta sen verran, että kyllä vain, kuorelliset olivat kuin olivatkin maukkaampia.