Kotona ollaan! Matkalaukut on purettu, pyykit pesty ja yölennon aiheuttama väsymys nukuttu pois. Kävimme katsastamassa Kyproksen kirkkaat vedet ja hienohiekkaiset rannat. Oli niin kuuma, että pysyttelimme suurimmaksi osaksi veden alla,

sukelleltiin,

harrastettiin huimia uimahyppyjä,

ja loikoiltiin rannalla.

Ei kulttuuria, eikä nähtävyyksiä, pelkää hurvittelua. Olen aikaisemmin miettinyt kuka näin allaslomille oikein lähtee, mutta nyt tiedän senkin, laiskat ja mukavuudenhaluiset äidit tietty. Lyhyt, neljän tunnin lentomatka ja iso allasalue tekevät uhmiksenkin matkasta yhtä juhlaa. Jossain vaiheessa lomaa tuli tokaistua, että hullulla on halvat huvit, mutta ei, halpaa se huvi ei ole, simppeliä kylläkin. Riitti, kun vesipetomme sai hyvää ruokaa, riittävästi lepoa, sopivasti huvituksia ja pillimehua, niin mieli pysyi kaikilla korkealla. Siinäpä sitä sitten pääsi sivussa nauttimaan itsekin, siinä määrin kuin pystyi olematta hetkeäkään aloillaan.  

Etelän turistirysässä lapsellisten palvelu sujuu, syöttötuoleja löytyy eikä vasta harjoitteluvaiheessa olevia pöytätapoja paheksuta. Hotelissamme asustavat ranskalaisrouvat tosin alkuun vilkuilivat Siiviläsuuta huolestuneesti aamiaiscroissantin puputtamisen lomassa, mutta luottamus pienen miehen käytökseen kasvoi heilläkin päivä päivältä, kahvi ei enää loman loppuvaiheessa mennyt väärään kurkkuun, kun Siiviläsuu availi sanaista arkkuaan. Kiitos vallattoman Siiviläsuun, tämäkin matka tuntui tooooosi tosi pitkältä, ihan kuin olisimme saaneet samaan rahaan vähintään puolet pidemmän loman.

Siiviläsuu jäi kaipaamaan lämpimiä uimavesiä, vaikka väittää, että olimme vain Korkeasaaressa. Minäkin kaipailen lämpötilaa, joka ei yön viileimpinä hetkinäkään laskenut niille lukemille, mitä tänään oli päivälämpötilana Helsingissä, sekä hotellin aamupalaa, etenkin munakaskokin paistamia vaahterasiisapilla höystettyjä aamiaispannukakkuja.

Olen joskus (kaun aikaa sitten) nähnyt jossain (en muista missä) jonkun (en muista kenen) mökin ulko-ovessa viisarikellon näköisen vempaimen, jolla mökin asukas ilmoitti yllätysvieraille olinpaikkansa poistuessaan mökiltään. Toinen osoitin on tarkoitettu käännettäväksi kohtaan missä ollaan, kuten esim. olen kalassa, marjassa tai naapurissa. Toinen osoitin käännetään kellonaikaan, milloin mökkiläinen arvioi palaavansa. Nyt jos omistaisin sellaisen vempaimen, kääntaisin viisarit näin:

 OLEN: (viisari kohtaan) UIMASSA

PALAAN: (viisari kohtaan) ELOKUUSSA

Kaikille kesäsäätä miettiville vielä tiedoksi lähivuorokausien sääennuste: Aurinkoista ja selkeää. Päivän ylin lämpötila 34°C, yön alin 22°C. Sadetta odotellaan ropisevan 0mm.  

Vellipoika kokee lomallaan muodonmuutoksen maalla elävästä eläimestä räpyläjalkaiseksi vesiolioksi. Elokuussa tavataan, jos keuhkot eivät ole muuttuneet kiduksiksi.

Jotain piti keksiä, kun pakkanen oli tyhjennettävä ennen mansikkasadon kypsymistä.  Mustikat ja valkosuklaa on niin hieno yhdistelmä, että aloin jo miettiä seuraavaa kakkua. Siihen en laittaisi voimakkaan makuisia Digestive -keksejä, vaan mahdollisesti Dominoa tai muuta vastaavaa. Digestive maistui vähän (ikävän) pistävältä muuten pehmeän makuisessa kakussa. Muut syöjät eivät tätä pistoa huomanneet (tai kehdanneet valittaa, sillä kakku oli muuten uskomattoman hyvää), mutta miun maun mukkaan EI Digestivelle.

Malta jäähdyttää...

Pohja

250 g digestivekeksejä

2 rkl kaakaojauhetta

75g voisulaa

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi monitoimikoneessa. Lisää kuumaan voisulaan kaakaojauhe ja sekoita kunnes kaakao on liennut. Lisää voisula keksinmurujen joukkoon ja veivaa tasaiseksi. Painele seos voidellun irtoreunavuoan pohjalle ja paista kymmenisen minuuttia. Jäähdytä hyvin ennen käyttöä.

Täyte

400g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

3 munaa

2 munankeltuaista

1 ¼ dl kuohukermaa

300g valkoista suklaata

3-4 dl mustikoita

Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa munat ja keltuaiset kevyesti. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto ja sokeri hyvin sekaisin. Lisää kananmunavaahto pikkuhiljaa koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon kerma ja valkosuklaa. Voit maustaa taikinan vaniljallla. Sekoita mustikat joukkoon varovasti. Kaada taikina vuokaan ja paista 170-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä tutisevaksi. Jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.

Seuraa suuren neliosaisen muhvettitrilogian toistaiseksi viimeinen osa, banaanivalkosuklaamuffinssit. Nämä trilogian herkullisimmat muffinssit levähtivät sivusuunnassa sen verran pahasti, että päätyivät kokonaan henkilökunnan evääksi. Kertakaikkiaan, aivan ohutta paperivuokaa ei ole ehkä tarkoitettukaan yksinään käytettäväksi. Ehkä vuokapaperi olisi pitänyt laittaa muffinssipellin koloihin, eikä yksinään tukemaan paisuvaa muffinssitaikinaa. Vuoat antoivat periksi ja taikina ”kohosi” sivullepäin.

125g voita, sulatettuna

6 ¼ dl vehnäjauhoja

3 ½ tl leivinjauhetta

2 dl sokeria

2 munaa kevyesti vatkattuna

2 kypsää banaania, soseutettuna

125g valkoista suklaata, rouheena

2 ½ dl maitoa

Kuumenna uuni 190-asteiseksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja jaa taikina vuokiin. Paista 15-20 minuuttia, ota muffinssit uunista ja anna jäähtyä. Muffinssit voi koristella tomusokerilla.

Kastikkeeseen käy kala kuin kala, kunhan se on vaaleaa. Erityisen hyvää tulee ahvenfileistä, jotka paistetaan kokonaisina, isomman kalan fileet voi paloitella. Katkaravut karkasivat ruokaan ihan varkain, niitä alkuperäisessä reseptissä ei ollut, mutta saivat ruokailijoilta silti lämpimän vastaanoton. Siiviläsuu poimi ravut suuhunsa ensimäisenä ja pyysi: "Saisinko lisää makaroonia".

Kastike

1 prk smetanaa

2 dl kermaa (tai ruokakermaa)

tilliä, persiljaa ja ruohosipulia

1 sitruunanmehu

valkopippuria, cayennepippuria, suolaa

vaaleaa kalaa fileinä

Lämmitä kerma ja smetana kattilassa hiljalleen. Lisää joukkoon runsaasti hienonnettuja yrttejä, sitruunanmehu ja mausteet. Lämmitä hetki ja sekoita tasaiseksi tehosekoittimella.

Paista kalafileet voissa puolikypsiksi. Kaada kastike kalojen päälle ja lisää katkaravut. Hauduta hetki, mutta älä kypsennä liikaa, etteivät katkaravut sitkisty.

Siiviläsuulla on edelleen kasvisten syönnin kanssa suuria hankaluuksia. Tomaatit menevät sihtikurkusta jo hyvin alas, samoin marjat ja hedelmät, mutta siinäpä se hyväksyttyjen kasvikunnan tuotteiden lista sitten olikin. Päivittäisestä kasvisten tarjonnasta huolimattalista ei pahemmin ole päässyt kasvamaan. Porkkanatkin soseutetaan edelleen ruokaan, silloin kun muistetaan.

Siiviläsuu on jo niin iso poika, että kaikki ruoka, myös puurot ja keitot,  syödään "haajukajja".

¾ pussia tummaa nallemakaronia

Jauhelihakastike

400g paistijauhelihaa

1 sipuli

400g tomaattimurskaa

4 porkkanaa

pizzamaustetta, valkosipulia, paprikajauhetta, suolaa, pippurisekoitusta

Juustokastike

8 dl maitoa

¾ dl vehnäjauhoja

100g kanttarellituorejuustoa

50 g emmental -juustoa (mustaleima) raasteena

viherpippuria

Keitä ja soseuta porkkanat. Kuumenna pannu ja paista sipulit ja jauhelihat. Lisää joukkoon tomaattimurska ja porkkanasose ja vettä tarvittaessa. Mausta kastike mieleiseksesi. Hauduta kannen alla juustokastikkeen valmistumisen ajan.

Kuumenna juustokastiketta varten rasvaa kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita nopeasti. Lisää maitoa koko ajan sekoittaen. Lisää juustot ja mausteet. Anna kastikkeen pulapahdella muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen.

Voitele iso uunivuoka. Kaada pohjalle ohut kerros juustokastiketta ja sen päälle jauhelihakastiketta. Ripottele päälle nallemakaroneja. Lisää uusi kerros juustokastiketta, jauhelihaa ja makaroneja. Kaada päälimmäiseksi juustokastiketta ja tämän päälle vielä juustoraastetta. Laita vuoka 200 -asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Anna vetäytyä hyvin ennen tarjoilua.

Lohiprojekti on siis niin menneen talven juttuja, että en melkein edes muista sitä aikaa, kun pelkkä lämpimän lohen haju aiheutti pahoinvointia. Jokin itsesuojeluvaisto minua edelleen kuitenkin kehoittaa suosimaan norjalaista lohta, sillä siitä ei lähde kypsennettäessä niin voimakasta lemua, kuin kotimaisesta. Ehkä tämä hajuongelma on niitä selittämättömiä korvienvälin juttuja, mutta pidättäydyn silti norjalaisessa jo senkin vuoksi, että Siiviläsuu syö kalaa usein ja haluan häneen kertyvän mahdollisimman olemattomia dioksiinimääriä.

Tarvitset:

lohifileetä

nippu basilikaa

1 lime

suolaa

lehtisalaattia

basilikavinegrettiä

Leikkaa lohi annospaloiksi. Viillä lihan ja nahan väliin tasku ja tunge sinne basilikaa. Purista limen mehu ja raasta kuori lohipalojen pälle. Mausta suolalla ja anna maustua pari tuntia. Grillaa lohi nahkapuoli alaspäin. Käännä paloja sen verran, että pintakin saa kauniin värin. Tarjoa vihreän salaatin ja basilikavinegretin kera.

Paljon onnea rakas lapseni! Kun synnyit, ajattelin sinun olevan vastasyntyneen viehätysvoiminesi kaikkein ihanimmillasi. Kun riivasit meitä kuuden kuukauden koliikillasi, totesin sinun vain paranevan vanhetessasi. Voi sitä ilonpäivää, kun itkut viimein yht'äkkiä loppuivat, voiko vauva-arki olla enää ihanampaa, voiko ihminen olla enää suloisempi kuin sinä? Nyt olet kaksivuotias. Joka ikinen kerta, kun näen sinut, avaat suusi, teet jotakin, olet vain sinä, ajattelen, että siinä on ihminen parhaassa iässä, ihanaisessa raivostuttavassa uhmaiässä. Luultavasti tulen ajattelemaan näin ikuisesti, olipa kautesi mikä hyvänsä, olet parhaassa iässä aina.

Uimaripojan merihenkinen mansikkakakku

Pohja

5 munaa

1 ½ dl sokeria

1 ¼ dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 ¼ tl leivinjauhetta

Täyte

1 ½ l mansikoita

2 tlk maitorahkaa

sitruunankuori

250 g mascarponejuustoa

sokeria

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 35 minuuttia. Jäähdytä kakku hyvin ja leikkaa pohja kolmeen osaan.

Raasta sitruunankuori ja sekoita se rahkan ja mascarponejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Viipaloi mansikat.

Nosta ensimmäinen kakkupohja tarjoiluvadille ja kostuta pohja laimealla, makeutetulla sitruunamehulla. Asettele mansikkaviipaleet pohjan pääle ja lusikoi rahka-mascarponevaahtoa mansikoiden päälle. Nosta toinen kakkupohja edellisen päälle, kostuta ja levitä mansikat ja täyte kakkupohjan päälle. Aseta viimeinen kakkupohja päälimmäiseksi ja kostuta vielä sitäkin. Kääri kakku tuorekelmuun ja laita jääkaappiin kostumaan seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä koristele kakku kermavaahdolla ja karkeilla tai marjoilla.

Muhvettitrilogian (Muhvetti I:  raparperi, Muhvetti II: suolapähkinä) kolmas ja toiseksi viimeinen osa, Valkosuklaa-mustikkamuffinssit paistuivat paperisissa ameriikanmuffinssivuoissa kauniin pulleroisiksi ja ihanan meheviksi. Käytin muffinsseihin viimeisen rasian viime kesän mustikoita suoraan pakkasesta. Aikaisemmin olen tuhrinut koko taikinan liiskaantuvien mustikoiden mehulla ikävän harmaaksi, mutta pakasteisina mustikat eivät juurikaan päästäneet väriä.

Tällä ohjeella tulee 12 isoa ja mehevää mustikkamuffinssia:

125g voita, sulatettuna

4 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 dl hienosokeria

125g valkoista suklaata paloina

1 muna, kevyesti vatkattuna

1 ¼ dl maitoa

veitsenkärjellinen vaniljaa tai vaniljaesannsia

2 ½ dl mustikoita

Kuumenna uuni 190 asteiseksi. Sekoita kaikki ainekset suuressa kulhossa puulusikalla, siten, että ne juuri ja juuri sekoittuvat. Jaa seos tasaisesti muffinssivuokiin. Paista uunissa 15-20 minuuttia. Jäähdytä ennen tarjoilua.