Kotona ollaan! Matkalaukut on purettu, pyykit pesty ja yölennon aiheuttama väsymys nukuttu pois. Kävimme katsastamassa Kyproksen kirkkaat vedet ja hienohiekkaiset rannat. Oli niin kuuma, että pysyttelimme suurimmaksi osaksi veden alla,

sukelleltiin,

harrastettiin huimia uimahyppyjä,

ja loikoiltiin rannalla.

Ei kulttuuria, eikä nähtävyyksiä, pelkää hurvittelua. Olen aikaisemmin miettinyt kuka näin allaslomille oikein lähtee, mutta nyt tiedän senkin, laiskat ja mukavuudenhaluiset äidit tietty. Lyhyt, neljän tunnin lentomatka ja iso allasalue tekevät uhmiksenkin matkasta yhtä juhlaa. Jossain vaiheessa lomaa tuli tokaistua, että hullulla on halvat huvit, mutta ei, halpaa se huvi ei ole, simppeliä kylläkin. Riitti, kun vesipetomme sai hyvää ruokaa, riittävästi lepoa, sopivasti huvituksia ja pillimehua, niin mieli pysyi kaikilla korkealla. Siinäpä sitä sitten pääsi sivussa nauttimaan itsekin, siinä määrin kuin pystyi olematta hetkeäkään aloillaan.  

Etelän turistirysässä lapsellisten palvelu sujuu, syöttötuoleja löytyy eikä vasta harjoitteluvaiheessa olevia pöytätapoja paheksuta. Hotelissamme asustavat ranskalaisrouvat tosin alkuun vilkuilivat Siiviläsuuta huolestuneesti aamiaiscroissantin puputtamisen lomassa, mutta luottamus pienen miehen käytökseen kasvoi heilläkin päivä päivältä, kahvi ei enää loman loppuvaiheessa mennyt väärään kurkkuun, kun Siiviläsuu availi sanaista arkkuaan. Kiitos vallattoman Siiviläsuun, tämäkin matka tuntui tooooosi tosi pitkältä, ihan kuin olisimme saaneet samaan rahaan vähintään puolet pidemmän loman.

Siiviläsuu jäi kaipaamaan lämpimiä uimavesiä, vaikka väittää, että olimme vain Korkeasaaressa. Minäkin kaipailen lämpötilaa, joka ei yön viileimpinä hetkinäkään laskenut niille lukemille, mitä tänään oli päivälämpötilana Helsingissä, sekä hotellin aamupalaa, etenkin munakaskokin paistamia vaahterasiisapilla höystettyjä aamiaispannukakkuja.